Polskis polskis

Ouluun on avattu koirauimala tämän vuoden alussa ja Joonas innostui tänään varaamaan Citnalle ajan. Karo onkin hehkuttanut uimalaa ja on sanonut että Lara ja Neve ovat ihan hulluna uimiseen. Saatiinkin vielä samalle päivälle aika ja käytiin katsomassa mitä Citna tuumaa sisäaltaasta.

Aluksi täytyi huuhdella suihkulla irtokarvoja vähemmäksi, mistä Citna ei kauheasti ilahtunut. Pikkuisen myös katsoi pahasti, kun tämän jälkeen päälle ruvettiin sommittelemaan pelastusliivejä, mutta kilttinä koirana ei silti laittanut vastaankaan.

Altaaseen meno oli jännää. Ensin piti kiivetä ramppia melko korkealle ja sitten vielä nousta askelma vielä korkeammalle. Pikkuisen taisi päästä selitystä että hirvittää, mutta ylös pääsi. Makkaran ja kehujen voimalla kasteltiin tassut veteen johtavalla rampilla. Paikan puolesta ollut uittaja vei pelastusliivistä ensimmäisellä kerralla Citnan veteen. Minä houkuttelin kauempana laidalla Citnaa uimaan kohti. Kyllähän se tulikin. Muutamia kertoja yritti tosin kokeilla, että pääsisikö laidan yli pois.

Kolmannella kerralla homma oli jo hallussa. Citna lähti rampilta itse uimaan minun kävellessä laitaa pitkin. Tulikin jo kiire kävellä laidalla allasta ympäri, kun samalla piti väistellä altaan tukijalkoja ja katsoa ja kehua kohti tulevaa koiraa. Kaksi reissua Citna kävi itse uimassa altaan laitaa pitkin altaan ympäri ja takaisin. Tämän jälkeen todettiin, että ensimmäiseksi uintikerraksi oli ihan tarpeeksi pitkä aika Citnalle, vaikka uintiaikaa olisi jäänytkin. Todennäköisesti reissu oli silti henkisesti raskaampi kuin fyysisesti.

Huuhtelun ja kuivauksen jälkeen kokeiltiin vielä mitä Citna tuumaisi nyt uinnista selviämisen jälkeen rampista ja ylöshän se pyyhkäisi vauhdilla. Taisi lopulta olla ihan mukavaa puuhaa, vaikka alkuun jännittikin kovasti. Kaikista mielenkiintoisinta kyllä oli, että Citnalla ei ollut sisäaltaalla mitään mielitekoa jatkuvaan haukkumiseen, toisin kuin luonnonvesissä.

Mennään uudestaankin.  Jos kiinnostaa niin lisää kuvia löytyy Picasasta.