lauantai 24. marraskuuta 2012

Hau hau

Tähän blogiin ei ole tullut hetkeen kirjoiteltua, mutta laitanpa jotain pikaisia kuulumisia niin saan tekosyyn laittaa pari tuoretta kuvaa tännekin. Helka voisi kirjoitella Citnan muuttokokemuksista tännekin talteen jutun vaikka siitä onkin jo aikaa, koska se varmaan koirapiireissä kiinnostaa.

(Helkan kommentit kursivoituna tekstin seassa)

Muuttaminenhan sujui varsin hyvin, DAP-pannasta oli selkeästi apua. Citna oli ihan rauhallinen lentokentän hälinässä ja New Yorkissa koneenvaidossa odotteli ihan hiljaa ja rauhassa omassa kopissaan. Kokolattiamatosta Citna tykkää, mukava kiihdytellä kun ei tassut luista ja koko asunto on Citnan omaa petiä! Näin etenkin ennen huonekalujen saamista. Lentoboksi on edelleen paras paikka nukkua öisin eli siihen totuttelu onnistui loistavasti eikä matka aiheuttanut minkäänlaista hyljeksintää koppia kohtaan.

Citna on täällä ollut ehkä aiempaakin epävarmempi ja turhan herkästi haukkuu lapset ja toiset koirat. (Enemmänkin täällä ne ovat isompia ongelmia kulttuurieroista johtuen ja toisaalta kommunikoinnissa koiran kanssa huomaa, että ei olla aktiivisesti harrastettu mitään pitkään aikaan - ihan erilainen yhteistyö kemia oli keväällä kun kerran viikossa käytiin hiomassa agilityä ohjatuilla ryhmätunneilla.)
Helka kävi kertaalleen agilityä kokeilemassa, mutta Citnan epävarmuus pitää hoitaa kuntoon ennen kuin voi kunnolla jatkaa agilityä. (Yksityistunneilla jatketaan juoksun jälkeen, mutta kisoihin ei ole asiaa ennen kun häiriösietoisuus on parempi.) Helka on sopinut käytöskoulutukseen erikoistuneen ohjaajan kanssa yksityisopetuksen aloituksesta. Toivottavasti sitä kautta päästään käytöksessä eteenpäin ja voidaan alkaa kulkea esim. koirapuistoissa leikkimässä. Ihan lähellä on koirapuisto, mutta Helkan arvio oli ettei Citna sinne voi mennä ennen kuin opitaan olemaan kunnolla.

Melkoista asennemuutosta vaatisi Citnalta koirapuistoilu täällä, joten itse enemmänkin odotan, että lenkeillä ja treenatessa reaktiivisuus saataisiin hanskaan. Eli stressittömämpiä lenkkejä ja irtipitovarmuutta ois omissa toiveissa. Odotamme mielenkiinnolla mitä meille suositeltu positiivista koulutusta käyttävä ammattilainen meille opettaa.

Nyt odottelemme seuraavien juoksujen alkamista ja suunnitelmissa on leikkauttaa Citna sen jälkeen. Leikkauttamiseen on monia syitä, joista suurimmaksi nousee paikallinen kulttuuri. Täällä on iso ongelma kodittomista koirista ja sitä myötä monilla eritavoilla yritetään saada ihmiset leikkauttamaan koiransa. Tällähetkellä suurin ongelma leikkaamattoman koiran kanssa on, että sille on hyvin vaikeaa saada hoitopaikkaa. Ja juoksuajasta tulee tuskaista kokolattiamaton kanssa, Citna kiemurtelee juoksuhousuissaan siihen malliin, että "ohivuotoja" voi sattua. Onneksi keittiössä ja vessassa on muovimatto ja yksinolot Citna on muutenkin kopissaan, joten veritahroja toivottavasti ei matolle tule. Maton höyrypesun aattelin tilata juoksujen jälkeen kuitenkin varmuuden vuoksi.

Jatkossakin Ameriikan ihmeitä -blogissamme tulee olemaan enemmän päivityksiä.

Syksyisin terveisin, Joonas ja Helka




Ei kommentteja: