Olen ylpeä

Takaoven eteen oli taas satanut lunta niin, että takaoven käytön seurauksena lunta tuli sisällekin. Päätin aamulenkin sijasta mennä viettämään aikaa takapihalle ja samalla lakaista takaoven edustaa. Citna hieman haukahteli välillä aina jollekin, mutta lopetti kuitenkin helposti. Huomasin, että takapihan takana olevan talon pihaan ajoi auto ja otin Citnan luokse ja käskin istua. Jokin ärsyke oli liikaa, ja citna nousi ylös, mutta ei lähtenyt aidalle haukkumaan. Otin vahvemman käskyn, maa, käyttöön (olisi pitänyt heti alkuun, mutta ajatus ei oikein kulkenut) ja Citna oli kiltisti. Samaan syssyyn pääsivät toisen tien toisella puolella asuvan naapurin villakoirat pihalle ja aloittivat kuoronsa, mutta Citna oli silti paikallaan ja hiljaa! palkkasin ja toistin käskyn, vapautin kun naapurissa kuulosti rauhoittuneen. Olivat kuitenkin yhä ulkona ja kun havaitsivat Citnan liikkuvan meidän pihalla aloittivat uudestaan haukkumisen. Mitä tekee Citna?! tulee mun luokse tahtomaan namia ihan hiljaa! oon niin hämmentynyt ja ylpeä, että en oo ihan varma enää edes siitä, että kerkesinkö itse edes tahtoa Citnaa luokse ennen kuin se oli jo kontaktissa :D Valitettavasti taskunameista oli vain murusia jäljellä joten annoin muruset palkaksi ja tultiin sisälle jossa saikin käristystä.

Tuntuu niin uskomattomalta, etenkin kun eilen Citnan piti huutaa ihan kaikesta lenkillä.