Heppa hommissa

Noora pyysi Joonasta kuvaamaan ratsastusta ja samalla avautui tilaisuus viedä Citna katselemaan heppoja, jotka ovat tottuneet koiriin. Olihan ne aluksi hirmusen pelottavia ja niille piti huutaa ahkerasti, mutta ihme ja kumma kyllä Citna myös hiljeni ja siltä sai kontaktiakin. Tässä kuvakertomus:

Kolme ensimmäistä kuvaa ei oikeastaan paljasta mitään siitä, että missä ollaankaan, mutta keskimmäisessä kuvassa näyte kontaktista. Harmillisesti kuvassa ei näy, että kameran toisella puolella laitetaan hevosta kärryjen eteen :D

Tässä siis reipas pieni porokoira yhteislenkillä hevosen kanssa:





Tallissa käytiin sisälläkin pyörähtämässä, siellä Citna käyttäytyi yllättävän hyvin. Vasta, kun joku hevonen katsoi Citnaa tarkemmin niin piti ruveta elämöimään. Nooran hoitoheppaan, "Paksuun", tutustutiin tallissa hieman lähemminkin, kun Paksu sieti hyvin pientä jännittynyttä koiraa. Annoin Citnalle hihnaa niin Citnan reaktio oli mennä ihan Paksun eteen, aloittaa siinä hirveä metelöinti tehden samalla leikkikumarruksia häntä heiluen. Otappas siitä sitten selvää, että miten se kuvittelee ison hevosen reakoivan moiseen :P

Tallirauhan säilyttämiseksi tallissa en antanut räkyttää ja poistuttiinkin sitten ulos odottelemaan, että Noora saa laitettua Paksun valmiiksi. Sitten alkulämmittelyksi käytiin käveleskelemässä tiellä ja suureksi yllätyksekseni Citna meni ihan nätisti omaa laitaansa, suurin huuto tuli siitä, että Paksu ja Noora kävivät vähän kauenpana kääntymässä ja Citna huusi perään äänensävyllä, joka on tullut tutuksi jos esim. lenkillä Joonas meneekin eri suuntaan mitä minä ja Citna. Eli siis "ei saa jättää mua"-huutoa :o Yllättävää kyllä, takaisin päin tullessa tuli vastaankin hevosia ja niille haukahdeltiin vasta kun olivat jo oikeastaan ohi.





Olen ylpeä Citnasta <3 Oletin, että reissun tuloksena saan Citnan kontaktiin, vaikka se näkee hevosen, en, että voisin kulkea hevosen vierellä ja Citnasta se on ihan OK.