Hau hau

Tähän blogiin ei ole tullut hetkeen kirjoiteltua, mutta laitanpa jotain pikaisia kuulumisia niin saan tekosyyn laittaa pari tuoretta kuvaa tännekin. Helka voisi kirjoitella Citnan muuttokokemuksista tännekin talteen jutun vaikka siitä onkin jo aikaa, koska se varmaan koirapiireissä kiinnostaa.

(Helkan kommentit kursivoituna tekstin seassa)

Muuttaminenhan sujui varsin hyvin, DAP-pannasta oli selkeästi apua. Citna oli ihan rauhallinen lentokentän hälinässä ja New Yorkissa koneenvaidossa odotteli ihan hiljaa ja rauhassa omassa kopissaan. Kokolattiamatosta Citna tykkää, mukava kiihdytellä kun ei tassut luista ja koko asunto on Citnan omaa petiä! Näin etenkin ennen huonekalujen saamista. Lentoboksi on edelleen paras paikka nukkua öisin eli siihen totuttelu onnistui loistavasti eikä matka aiheuttanut minkäänlaista hyljeksintää koppia kohtaan.

Citna on täällä ollut ehkä aiempaakin epävarmempi ja turhan herkästi haukkuu lapset ja toiset koirat. (Enemmänkin täällä ne ovat isompia ongelmia kulttuurieroista johtuen ja toisaalta kommunikoinnissa koiran kanssa huomaa, että ei olla aktiivisesti harrastettu mitään pitkään aikaan - ihan erilainen yhteistyö kemia oli keväällä kun kerran viikossa käytiin hiomassa agilityä ohjatuilla ryhmätunneilla.)
Helka kävi kertaalleen agilityä kokeilemassa, mutta Citnan epävarmuus pitää hoitaa kuntoon ennen kuin voi kunnolla jatkaa agilityä. (Yksityistunneilla jatketaan juoksun jälkeen, mutta kisoihin ei ole asiaa ennen kun häiriösietoisuus on parempi.) Helka on sopinut käytöskoulutukseen erikoistuneen ohjaajan kanssa yksityisopetuksen aloituksesta. Toivottavasti sitä kautta päästään käytöksessä eteenpäin ja voidaan alkaa kulkea esim. koirapuistoissa leikkimässä. Ihan lähellä on koirapuisto, mutta Helkan arvio oli ettei Citna sinne voi mennä ennen kuin opitaan olemaan kunnolla.

Melkoista asennemuutosta vaatisi Citnalta koirapuistoilu täällä, joten itse enemmänkin odotan, että lenkeillä ja treenatessa reaktiivisuus saataisiin hanskaan. Eli stressittömämpiä lenkkejä ja irtipitovarmuutta ois omissa toiveissa. Odotamme mielenkiinnolla mitä meille suositeltu positiivista koulutusta käyttävä ammattilainen meille opettaa.

Nyt odottelemme seuraavien juoksujen alkamista ja suunnitelmissa on leikkauttaa Citna sen jälkeen. Leikkauttamiseen on monia syitä, joista suurimmaksi nousee paikallinen kulttuuri. Täällä on iso ongelma kodittomista koirista ja sitä myötä monilla eritavoilla yritetään saada ihmiset leikkauttamaan koiransa. Tällähetkellä suurin ongelma leikkaamattoman koiran kanssa on, että sille on hyvin vaikeaa saada hoitopaikkaa. Ja juoksuajasta tulee tuskaista kokolattiamaton kanssa, Citna kiemurtelee juoksuhousuissaan siihen malliin, että "ohivuotoja" voi sattua. Onneksi keittiössä ja vessassa on muovimatto ja yksinolot Citna on muutenkin kopissaan, joten veritahroja toivottavasti ei matolle tule. Maton höyrypesun aattelin tilata juoksujen jälkeen kuitenkin varmuuden vuoksi.

Jatkossakin Ameriikan ihmeitä -blogissamme tulee olemaan enemmän päivityksiä.

Syksyisin terveisin, Joonas ja Helka

Muutto rapakon yli

Olemme muuttamassa Citnan kanssa Yhdysvaltoihin työkomennuksen vuoksi. Perustimme oman blogin kokemuksillemme Yhdysvalloista, sinne todennäköisesti päivittyy paremmin Citnankin kuulumisia.

Citnalle on hommattu rabiesvasta-ainetesti, EU-passi (varmuuden vuoksi) ja eläinlääkärin tarkistus lentämistä varten suoritettu (rabies rokotus oli jo valmiiksi kunnossa). Lentoboksi on pitkään ollut jo harjoittelukäytössä, Citna on elokuun alusta syönyt ruokansa "kopissaan" ja näyttää nukkuvan siellä öisin. Nyt jännätään, että tuleeko vielä esteitä Citnan matkustukselle ja miten Citna suhtautuu lentämiseen. D.A.P. panta sille on hankittu helpottamaan stressaavaa tilannetta.

Pentusia

Citnalle on syntynyt perjantaina 15.6. 3 narttupentua, joita kävimme tänään ihastelemassa ja kuvaamassa. Pennut ovat aivan hurmaavassa iässä. Naskalihampaat ovat vasta kasvamassa, mutta silmät ovat jo auki ja maailmaan tutustuminen menossa. Nämä kaverukset ovat kyllä perineet äidiltään ruokahalun sekä ihmisten läheisyydestä nauttimisen. Väsyn tultua pennut kiipesivät omatoimisesti syliin nukkumaan, kun sopiva uhri oli tarjolla.

Kaikki kolme pentua ryhmäpotretissa

Osasivat ottaa jo kunnon poseerausilmeitä kameralle

The perhekuva

Maiskis maiskis, onko tämä syötävää?

sweet dreams

"Aamupahoinvointia"?

Citnalla taitaa olla "aamupahoinvointia". Hau-Hau-merkkiset raksut eivät maistu. Sekaisin on erilaisia raksuja ja nuo jäävät kupin pohjalle odottamaan. Yleensä Citnalle maistuu kaikki ruoka.

Mahtaakohan kuukauden takaisella astutusreissulla olla jotain tekemistä asian kanssa?

Polskis polskis

Ouluun on avattu koirauimala tämän vuoden alussa ja Joonas innostui tänään varaamaan Citnalle ajan. Karo onkin hehkuttanut uimalaa ja on sanonut että Lara ja Neve ovat ihan hulluna uimiseen. Saatiinkin vielä samalle päivälle aika ja käytiin katsomassa mitä Citna tuumaa sisäaltaasta.

Aluksi täytyi huuhdella suihkulla irtokarvoja vähemmäksi, mistä Citna ei kauheasti ilahtunut. Pikkuisen myös katsoi pahasti, kun tämän jälkeen päälle ruvettiin sommittelemaan pelastusliivejä, mutta kilttinä koirana ei silti laittanut vastaankaan.

Altaaseen meno oli jännää. Ensin piti kiivetä ramppia melko korkealle ja sitten vielä nousta askelma vielä korkeammalle. Pikkuisen taisi päästä selitystä että hirvittää, mutta ylös pääsi. Makkaran ja kehujen voimalla kasteltiin tassut veteen johtavalla rampilla. Paikan puolesta ollut uittaja vei pelastusliivistä ensimmäisellä kerralla Citnan veteen. Minä houkuttelin kauempana laidalla Citnaa uimaan kohti. Kyllähän se tulikin. Muutamia kertoja yritti tosin kokeilla, että pääsisikö laidan yli pois.

Kolmannella kerralla homma oli jo hallussa. Citna lähti rampilta itse uimaan minun kävellessä laitaa pitkin. Tulikin jo kiire kävellä laidalla allasta ympäri, kun samalla piti väistellä altaan tukijalkoja ja katsoa ja kehua kohti tulevaa koiraa. Kaksi reissua Citna kävi itse uimassa altaan laitaa pitkin altaan ympäri ja takaisin. Tämän jälkeen todettiin, että ensimmäiseksi uintikerraksi oli ihan tarpeeksi pitkä aika Citnalle, vaikka uintiaikaa olisi jäänytkin. Todennäköisesti reissu oli silti henkisesti raskaampi kuin fyysisesti.

Huuhtelun ja kuivauksen jälkeen kokeiltiin vielä mitä Citna tuumaisi nyt uinnista selviämisen jälkeen rampista ja ylöshän se pyyhkäisi vauhdilla. Taisi lopulta olla ihan mukavaa puuhaa, vaikka alkuun jännittikin kovasti. Kaikista mielenkiintoisinta kyllä oli, että Citnalla ei ollut sisäaltaalla mitään mielitekoa jatkuvaan haukkumiseen, toisin kuin luonnonvesissä.

Mennään uudestaankin.  Jos kiinnostaa niin lisää kuvia löytyy Picasasta.