Käytiin aamusta rokotusreissulla ja julkisilla kulkemalla se okin melkoinen retki. Aluksi linja-autoon noustessa kuski kysyi, että onko Citna sylikoira, ja koska se vaikuttaa hinnoitteluun vakuutin sen olevan sylikoira (ja sylissähän se bussiin tuli ja osan matkaa sylissä oli). Tarkkaavaisuutta vaadittin minulta jokaisella pysäkillä, kun Citna ois tahtonu haistaa jokaisen tulijan hiaa. Kaikki kuitenkin meni hyvin siihen asti, kunnes toinenkin koira oli tulossa kyytiin. Citna kerkes hermostua tilanteesta ennen kuin olin ajan tasalla ja metelihän siitä tuli. Tilanteen sai rauhoitettua ajoittaiseen hiljaiseen urinaan ja satunnaiseen haukahdukseen. Kun tuli meidän pysäkki, pyysin kuskia päästämään meidät etuovesta, ettei tarvitse mennä toisen koiran ohi. Kuski avasi oven ja tiedusteli, että uroskoirako mulla on kun on niin iso ja möreä ääni. Ei kun narttuhan tämä...
Matkalla eläinlääkäriasemalle Citna huusi vielä puiston lammelle, jonka keskellä oli patsas ja kolme suihkulähdettä, kovin pelottavaa. Itse eläinlääkäriaseman eteismatto haisi sen verran pelottavalle, että jouduin nostamaan Citnan takapään ovenraosta sisäpuolelle. Sitten tietenkin piti hermostuksissa pikkaisen rähistä odotushuoneen toisille koirille... Itse eläinlääkäri oli Citnan mielestä kiva, ja tutkimushuoneessa mielenkiintoisia hajuja. Vahva sydän ja sopusuhtaisen oloinen oli eläinlääkärin yleisterveystarkastuksen tulos ja sitten menikin tohtori hakemaan piikkiä. Citnaa kauheasti kiinnosti, että mitäs se siellä rapistelee, oisko se jotain syötävää. Eläinlääkäri tuli sitten tutkimuspöydän viereen selin Citnaan laitteleen piikkejä valmiiksi niin Citna laittoi kuononsa eläinlääkärin olkapäälle ja sieltä nuuhki, et mitäs puuhaat. Kovasti eläinlääkäriä huvitti tuollainen ja antoi Citnan nuuhkia niin ettei Citna yltänyt pulloihin. Sitten Citna sai lääkäriltä herkkuja ja rokotuksia se ei etes huomannut kun samaan aikaan sai namia. Kynnetkin malliksi leikkautin, tuumasi, että ehkä vähän pitkät, mutta kun Citna on sen verran herkkähipiäinen niin kannattaakin ottaa varman päälle.
Takaisin matkalla kuljettiin keskustassa pidemmästi kun oli hyvästi aikaa ennen bussin tuloa. Ajallisesti sattui niin, että sama kuski oli mennessä ja tullessa ja tunnistikin meidät kun sisään tultiin. Totesi, että nyt ei ole toisia koiria kyydissä. Takaisin päin meni hyvin, paitsi kaijonharjussa Citna oli näkevinään jotain lasin läpi ulos ja päästi yhden hauhauhauhauh sarjan. Kuski totes vaan, että sepä tais nähä toisen koiran... Ja pois päästäessään kuski naureskeli, että seikkailu ohi tältä kertaa. Näinpä näin, Citnalle varmasti suuren suuri seikkailu olikin, ei me kauheen usein keskustan vilkkautta viedä sitä ihmettelemään. Itselle oli aika raskas reissu, kun reilun kaksi tuntia sai koko ajan olla skarppina :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti