Olen ylpeä

Takaoven eteen oli taas satanut lunta niin, että takaoven käytön seurauksena lunta tuli sisällekin. Päätin aamulenkin sijasta mennä viettämään aikaa takapihalle ja samalla lakaista takaoven edustaa. Citna hieman haukahteli välillä aina jollekin, mutta lopetti kuitenkin helposti. Huomasin, että takapihan takana olevan talon pihaan ajoi auto ja otin Citnan luokse ja käskin istua. Jokin ärsyke oli liikaa, ja citna nousi ylös, mutta ei lähtenyt aidalle haukkumaan. Otin vahvemman käskyn, maa, käyttöön (olisi pitänyt heti alkuun, mutta ajatus ei oikein kulkenut) ja Citna oli kiltisti. Samaan syssyyn pääsivät toisen tien toisella puolella asuvan naapurin villakoirat pihalle ja aloittivat kuoronsa, mutta Citna oli silti paikallaan ja hiljaa! palkkasin ja toistin käskyn, vapautin kun naapurissa kuulosti rauhoittuneen. Olivat kuitenkin yhä ulkona ja kun havaitsivat Citnan liikkuvan meidän pihalla aloittivat uudestaan haukkumisen. Mitä tekee Citna?! tulee mun luokse tahtomaan namia ihan hiljaa! oon niin hämmentynyt ja ylpeä, että en oo ihan varma enää edes siitä, että kerkesinkö itse edes tahtoa Citnaa luokse ennen kuin se oli jo kontaktissa :D Valitettavasti taskunameista oli vain murusia jäljellä joten annoin muruset palkaksi ja tultiin sisälle jossa saikin käristystä.

Tuntuu niin uskomattomalta, etenkin kun eilen Citnan piti huutaa ihan kaikesta lenkillä.

Heppa hommissa

Noora pyysi Joonasta kuvaamaan ratsastusta ja samalla avautui tilaisuus viedä Citna katselemaan heppoja, jotka ovat tottuneet koiriin. Olihan ne aluksi hirmusen pelottavia ja niille piti huutaa ahkerasti, mutta ihme ja kumma kyllä Citna myös hiljeni ja siltä sai kontaktiakin. Tässä kuvakertomus:

Kolme ensimmäistä kuvaa ei oikeastaan paljasta mitään siitä, että missä ollaankaan, mutta keskimmäisessä kuvassa näyte kontaktista. Harmillisesti kuvassa ei näy, että kameran toisella puolella laitetaan hevosta kärryjen eteen :D

Tässä siis reipas pieni porokoira yhteislenkillä hevosen kanssa:





Tallissa käytiin sisälläkin pyörähtämässä, siellä Citna käyttäytyi yllättävän hyvin. Vasta, kun joku hevonen katsoi Citnaa tarkemmin niin piti ruveta elämöimään. Nooran hoitoheppaan, "Paksuun", tutustutiin tallissa hieman lähemminkin, kun Paksu sieti hyvin pientä jännittynyttä koiraa. Annoin Citnalle hihnaa niin Citnan reaktio oli mennä ihan Paksun eteen, aloittaa siinä hirveä metelöinti tehden samalla leikkikumarruksia häntä heiluen. Otappas siitä sitten selvää, että miten se kuvittelee ison hevosen reakoivan moiseen :P

Tallirauhan säilyttämiseksi tallissa en antanut räkyttää ja poistuttiinkin sitten ulos odottelemaan, että Noora saa laitettua Paksun valmiiksi. Sitten alkulämmittelyksi käytiin käveleskelemässä tiellä ja suureksi yllätyksekseni Citna meni ihan nätisti omaa laitaansa, suurin huuto tuli siitä, että Paksu ja Noora kävivät vähän kauenpana kääntymässä ja Citna huusi perään äänensävyllä, joka on tullut tutuksi jos esim. lenkillä Joonas meneekin eri suuntaan mitä minä ja Citna. Eli siis "ei saa jättää mua"-huutoa :o Yllättävää kyllä, takaisin päin tullessa tuli vastaankin hevosia ja niille haukahdeltiin vasta kun olivat jo oikeastaan ohi.





Olen ylpeä Citnasta <3 Oletin, että reissun tuloksena saan Citnan kontaktiin, vaikka se näkee hevosen, en, että voisin kulkea hevosen vierellä ja Citnasta se on ihan OK.

"Joululahja"

Tein sitten heräteostoksen ja olkoon se sitten Citnan "joululahja". Oli kuitenkin tarkoitus olla joulun vietossa maalla, joten Citna sai lahjansa etukäteen (okei, myönnetään, olin myös malttamaton näkemään, mitä Citna siitä tuumaa). Noh, nyt suunnitelmat kuitenkin ovat muuttuneet, Citna aloitti sopivasti juoksunsa, joten joulunvietto samassa paikassa Miron kanssa on huono idea. Etenkin, kun jouluaatto nyt sattuu olemaan n. tärppipäivien aikaan.

No, kuitenkin, Citna siis sai joululahjansa etukäteen ja tässäpä on hieman tunnelmia uudesta lelusta

Citnan reaktio karvapalloon: (Joonaksella ois kuvia ihan eka eka kerrasta, tämä on jo toinen tutustuminen)



Karvapalloa tahdotaan myös leikkimään, yleensä tämä asento ilmestyy jos karvapallo päästää ääntä (karvapallossa on sisällä "vinku", joka onneksi on ääneltään enemmän röhkäsy kuin vinku). Karvapallon "röhkiminen" aiheuttaa Citnassa myös kamalan haukkuhuutokohtauksen, joten tultiin siihen tulokseen, että ei tahallaan aiheuteta (enää) moista ääntä.




Citna enimmäkseen "kirputtaa" karvapalloa, sen lisäksi sitä voidaan mm. puistaa ja nakella



Ja loppuun vielä "kaverikuva"



Mainittakoot vielä, että tuo lelu otetaan aina "leikin jälkeen" takaisin kaappiin, yksinään en vielä ole raaskinut sitä citnan kanssa jättää. Eli on leikitty sillä yhdessä ja/tai katsottu päältä menoa. Melko nätisti Citna sitä kohtelee, mutta mahtais kestää melkoinen tovi, että sen kanssa osattaisiin rauhoittua.

P.S. Hallivuorot tälle vuotta loppuivat, mutta kaksi viimeistä kertaa olivat mahtavia. Minulla on todella nopeaoppinen koira, joka hienosti ottaa kontaktia. Viimeisellä kerralla oli sen verran vähän porukkaa, että uskaltauduin ottamaan liikkeitä myös ilman hihnaa, ja hienosti toimi. Yhdesti Citna meinasi lähteä katsomaan muita ja sekin oli minun hetkellinen huomion herpaantumisen vika, Citna ei ollut "käskyn alla" tuona hetkenä. Tuli kuitenkin kiltisti takaisin eikä mennyt "perille asti" toisten koirien luo. Nyt kevään hallivuorolle pitäisi ruveta laatimaan suunnitelmaa ja ruveta miettimään uusia liikkeitä harjoiteltavaksi.

Pilttipurkkinamia

Citnalla on hieno ilme putsatessaan pilttipurkin pohjalta viimeisiä makuja

Viisaudenhampaan poiston jälkeen tuli popsittua muutamia purkkeja pilttiä. Lusikalla niitä ei saa ihan puhtaaksi, mutta koiran kieli tuntuu riittävän paremmin. Citna on hoksannut, että parhaiten viimeiset herkut saa, kun työntää leuan purkin sisäpuolelle.

Vadin kiertäminen

Katsoin youtube-videon vatia kiertävästä koirasta ja päätin, että siinäpä on seuraava "huvitemppu" minkä opetan Citnalle. Kyseessä siis temppu, jossa koiran etutassut ovat vadin päällä ja takajalat lattialla ja koira kiertää näin vatia ympäri. Eilen illasta kokeiltiin ekaa kertaa, silloin citna keskittyi haukkumaan ja raapimaan vatia, joten homma lopetettiin ennen kuin oikein ehittiin aloittaakaan. Nyt äsken otettiin uusiksi, vähän meinasi edelleenkin raapia vatia, kun oli vaikeaa. Mutta melko nopeasti syttyi lamppu, nami tulee ku molemmat tassut on nätisti vadilla! :D Citna seistä törötti siinä sitten niin tomerasti, että aloitettiin melko pian yrittämään kiertämistä, tässä aluksi autoin siirtämällä namia nenän edessä (totesin, että jos ei tuu apuja niin sitte kovasti yritetään sitä raapimista...). Ihan lopuksi aamuruuan viimeisillä raksuilla se myös melkein ilman apuja liikkutti takajalkoja "oikein" (eli siis lähti pyörimään vatia ympäri parin askeleen verran).

Citna ja Pessi Annalankankaalla

Käytiin Helkan, Innan ja Ollin ja koirien Citnan ja Pessin kanssa Haukiputaan Annalankankaalla soramontulla ulkoiluttamassa koiria. Ollin pyysin paikalle ulkoiluttamaan uutta kameraansa. Näistä kuvista tosin kaikki ovat minun kuvaamiani.


Citna ja Pessi tuijottamassa toisiaan

Sorakasat olivat varsin jyrkkäreunaisia ja korkeita. Inna ja Pessi käveleskelivät vähän kauemmas, ehkä sadan metrin päähän, toisen kasan päälle ja taakse. Me Helkan kanssa jäimme ensimmäiselle kasalle. Citna juoksenteli vuoron perään Pessin ja Helkan väliä, mistä kertyi varmasti kunnioitettava määrä kilometrejä. Mäkien kiipeäminen ja alasjuokseminenkin rasittivat varmaan koiraa tuntuvasti.


Vauhtia ja vaaratilanteita

Vauhtia ja vaaratilanteita -kuvassa onnistuin pysäyttämään hiekan liikkeen Citnan rynnätessä alas jyrkkää mäkeä. Keppiä heittelemällä Citnaa oli helppo motivoida juoksemaan hiekkakasan päälle tai sen taakse.


Citna kantamassa keppiä

Ollin EF70-200mm f/4.0L IS USM -objektiivilla kuvaaminen oli erityisen mukavaa. :)
Sainkin muutamia varsin upeita naamakuvia, mutta ennen kaikkea näistä aurinkoa vasten kuvatuista kuvista tuli erityisen upeita. Laitoinkin omien koneideni taustakuvaksi versiot Citna-silhueteista.


Citna-silhuetti


Pessi-silhuetti

Selkeästi uusi kamerani kaipaa lisää optiikkaa, jotta runkoa saa hyödynnettyä tehokkaammin. Tosin tuo Ollin zoomiobjektiivi on ainakin toistaiseksi meidän budjetin ulkopuolella. Pitää varmaan toistaiseksi tyytyä pärjäämään lähinnä tuolla kameran kittilasilla, tosin aion kyllä hankkia 50mm f/1.8 lasin, jotta sisällä kuvaamiseen on minkäänlaisia mahdollisuuksia.

Nopsa oppimaan

Harjoiteltiin tuossa tokoliikkeitä ja muistin, että seisomisen opetus on unohtunu, Citna on unohtanut sen vähänkin minkä joskus osasi. Istuin sitten lattialle, että rupean vahvistamaan seisomista. Sohvalla sattui olemaan täkki, ihan "harjoittelupaikan" vieressä ja enköhän palkannut pariin kertaan seisomisen täkin vieressä. Ällistykseni Citna alkoi tarjoamaan pään kääntämistä täkkiin päin ja täkkiin koskemista, mielestäni en palkannut kosketusta. Yritäpä siinä sitten pysyä vakavana, kun toinen istuu visusti sohvan vieressä, pukkii täkkiä ja pitää vikinäjutteluaan (jos neidin mielestä nami ei tuu, vaikka pitäisi niin sitä kyllä kommentoidaan). Saatiin sitten lopulta pari seisoma-asentoakin, mistä lie keksinyt sen täkin liittymisen asiaan :D